Suomen tunnetuimpiin lintuasiantuntijoihin kuuluva ympäristöneuvos Seppo Vuolanto seurasi arktisten lintujen muuttoa ensimmäisen kerran Porkkalanniemessä 1950-luvun lopussa. Sen jälkeen hän on seurannut arktikaa joka vuosi paitsi ulkomailla työskennellessään.
Seppo Vuolannon luokkakaverin isä oli töissä merivartiostossa, mikä mahdollisti sen, että Vuolanto pääsi käymään Porkkalanniemen saarissa. Porkkala oli luovutettu takaisin Suomelle tammikuussa 1956. Pari vuotta myöhemmin Vuolanto seurasi arktisten lintujen muuttoa Stora Träskön saaressa.
”Ensimmäinen kerta oli uskomaton elämys; katsoin lumoutuneena pitkin vedenpintaa lentäviä hanhiparvia. Lintumäärät eivät olleet suuria mutta jäin kerrasta koukkuun ja päätin, että tämä pitää kokea uudelleen”, Vuolanto kertoo.
Sen jälkeen hän on seurannut arktikaa joka vuosi lukuun ottamatta ulkomailla työskenneltyjä vuosia.
Linnuista Vuolanto kiinnostui jo kouluikäisenä Ressun koulun luontokerhossa. Hän oli aktiivisesti mukana Suomen lintutieteellisen yhdistyksen nuorisojaostossa. Opiskelualaksi valikoitui lintukiinnostuksen vuoksi biologia.
Nykyään Vuolanto ei lähde mihinkään ilman kiikareita. Sodan jälkeisessä Suomessa kiikarit olivat harvinaisia.
”Kiikareita saatiin käyttöön laajemmin vasta sotien jälkeen. Isälläni oli sotilaskiikari, jota sain käyttää.”
Harvinaisuudet kohokohtia
Lintuja koko elämänsä harrastanut Vuolanto ei miellä itseään varsinaiseksi lintubongariksi.
”En lähde ajamaan pohjoiseen lintuhavaintojen perässä enkä aktiivisesti laske lajeja, mutta Suomessa olen nähnyt noin 350–400 lajia, mikä on noin sata vähemmän kuin kaikki Suomessa nähdyt lajit, joita on yhteensä jo 483.”
Vuolannon näkemät ensimmäiset arktiset linnut eli sepelhanhet ovat edelleen vaikuttavia muuttajia, etenkin kun lintuja voi satojen ja tuhansien lintujen parvissa päivässä muuttaa jopa 200 000.
Konkaria sykähdyttää yhä myös harvinaisuuksien näkeminen.
”Esimerkiksi jääkuikan näkeminen on kohokohta; niitä muuttaa kaudessa vain 10–20 ja ne ovat yleensä 20–50 kuikkalinnun parvissa.”
Myös kaukana tundralla pesivä leveäpyrstökihu on harvinainen näky, joita voi nähdä hyvällä tuurilla muutaman yhdessä muuttavan linnun. Samoin Suomessa pesivän mustatiiran lisäksi voi joskus nähdä meillä vain vierailevan valkoposkitiiran tai valkosiipitiiran. Nämä lajit Vuolanto on nähnyt Virolahden kesämökillään.
”Onnistuin yhden kerran näkemään kaksi punakaulahanhea, joka on uhanalainen laji ja käy Suomessa harvoin arktisen muuton aikaan hanhiparvissa.”
Vuolannon harvinaisten lintuhavaintojen listalla on myös Etelä-Euroopassa pesivä Välimeren maissa yleinen mehiläissyöjä, joka oli mukana pääskysten parvessa.
Vuolanto on vuosikymmenten aikana nähnyt ilmaston muuttumisen konkreettiset seuraukset.
”Pesimäalueet laajenevat, esimerkiksi jakohaikara oli kymmenen vuotta sitten valtava harvinaisuus meillä Suomessa. ”
Kannattaa kysyä rohkeasti, tyhmiä kysymyksiä ei ole!
Vuolanto toimi useiden vuosien ajan Virolahden Arktika-päivillä lintuoppaana. Hän tuli koko kansalle tutuksi radion ja television Luontoillan lintuasiantuntijana.
”Radiossa ja televisiossa huomasin, että ihmiset arastelevat kysyä linnuista. Kannattaa rohkeasti kysyä vaikkapa arktika-oppaalta, koska tyhmiä kysymyksiä ei ole”, Vuolanto sanoo.
Hän suosittelee kokemaan arktikan ainakin kerran, tosin isona riskinä on, että siitä tulee jokavuotinen harrastus.
”Kun on ensimmäisen kerran nähnyt kunnolla muuttoa, ei voi kokemusta koskaan unohtaa, niin ikimuistoinen sen on”, Vuolanto sanoo.
Aamuvirkkujen puuhaa
Lintujen liikkeet ovat vaikeasti ennustettavissa. Vuolanto suosittelee varaamaan aikaa arktika-päiville vähintäänkin kahden tai kolmen vuorokauden verran.
”Paras aika muuton seuraamisen on aikainen aamu auringonnousun aikaan ja aurinkoisella säällä, jolloin on sopiva myötätuuli. Sumuisella säällä linnut voivat lentää pilvien yläpuolella.”
Muuttajien parvia voi kuitenkin nähdä myös päivällä ja illalla.
”Kahlaajia muuttaa päiväsaikaankin ja vesilintuja muuttaa yleensä enemmän illalla.”
Vaikuttavimpia massamuuttajia hanhien lisäksi ovat Vuolannon mielestä myös mustalinnut ja allit, joita kaudessa muuttaa miljoonia.
”Mustalinnut ja allit ovat äänekkäitä; mustalintu viheltää ja alli ääntelee nimensä mukaisesti a-al-li, aa-al-li, mistä linnun nimikin tulee.”
Vuolanto kävi Virolahdella katsomassa arktikaa ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Nyt hän tarkkailee lintuja Virolahdella aitiopaikalta eli Vikkilänturan rannalla olevasta mökistään.
”Virolahden yli lintuja muuttaa eniten, siksi Virolahti mahdollisimman idässä on paras paikka arktikan seuraamiseen. ”
Ympäristöneuvos Seppo Vuolanto teki virkauransa ympäristönsuojelun parissa muun muassa Uudenmaan lääninhallituksessa, ympäristöministeriössä ja Brysselissä EU-komissiossa. Vuonna 2018 BirdLife Suomi myönsi Vuolannolle kultaisen ansiomerkin erittäin merkittävästä toiminnasta suomalaisen lintuharrastuksen hyväksi.
Päivi Arvonen, teksti ja kuva Seppo Vuolannosta, muut kuvat Seppo Vuolanto
