Tie nro 3513, Haminan Tallinmäki – Virolahden Virojoki -tie on Suomen pisin museotie ja kuuluu Suomen vanhimpiin tunnettuihin maanteihin. 35,2 kilometrin mittainen tieosuus on osa Turusta Viipuriin johtanutta ns. Suurta Rantatietä, Kuninkaantietä, joka tunnettiin jo 1300-luvun lopulla ja joka oli keskiajalla maamme tärkein hallinto- ja sotatie. Tien linjaus noudattelee yhä 1700-luvun kartoista löytyvää linjaa mäkineen ja mutkineen. Maisemallisesti se on kaunis, mutkainen ja mäkinen. Tien ympäristö on poikkeuksellinen, koska tien eteläpuoli on Suomenlahden rannikkoaluetta ja pohjoispuoli maanviljelysaluetta.
HISTORIA
Suomen keskeisiä hallinto- ja linnakeskuksia, Turkua ja Viipuria, yhdistävä Suuri Rantatie kehittyi Suomen rannikkoa seuraavan merireitin rinnalle tiettävästi jo 1300-luvulla. Tärkeimmät kylät ja puolustusvarustukset sijaitsivat jokisuiden ja –laaksojen varsilla, joten tien linjaus muodostui kylästä ja kirkolta toiselle kulkevaksi.
Keskiajalta lähtien tiellä liikkujien majoituksesta, kestityksestä ja kyydityksestä huolehtineista kestikievareista annettiin asetus 1649. Samassa yhteydessä määrättiin ensimmäistä kertaa välimatkapylväiden pystyttämisestä. Suomen ensimmäisen, 1638 perustetun, säännöllisen postilinjan jälkeen Suuri Rantatie oli merkittävä osa Tukholman, Baltian ja Venäjän välistä postireittiä, josta kehittyi 1700-luvulla Pohjoismaiden merkittävin maantieyhteys.
Hattujen sota päättyi vuonna 1743 Turun rauhaan, jossa Ruotsin ja Venäjän välinen raja siirrettiin Kymijokeen ja tieosuus jäi Venäjän keisarikunnan puolelle.
Vuonna 1855 tien varteen rakennettiin ensimmäinen Pietarin ja Helsingin välinen sähkölennätinjohto morselennätintä varten. Tätä yksinkertaista linjaa kutsuttiin sähkömagneettiseksi linjaksi. Aluksi tie oli pelkkä ratsupolku, mutta paikalliset asukkaat paransivat sitä vuosisatojen kuluessa.
Valtio otti julkisten teiden rakentamisen vastuulleen 1918. Teiden linjausta oiottiin eri aikoina liikenteen kasvun ja liikennevälineiden kehityttyä. Autoistuminen lisäsi teiden oikaisua ja leventämistä, ja valtaosa hyvin säilyneistä Ranatatien osuuksista jäi syrjään liikenteeltä 1920-1930 -lukujen tienparannuksissa. Suuren Rantatien osia on myös jäänyt uusien teiden ja rakennusten alle.
Tienvarren kiviset kilometripylväät ovat 1930-luvulta. Öljysorapäällysteen tie sai vuonna 1962 ja museotieksi se nimettiin vuonna 1982. Turvallisuuden lisäämiseksi tielle on asetettu jo useita vuosia sitten 60 km/h nopeusrajoitus.
REITTI
Vuosina 1938 – 1966 tie oli Valtatie 7, nykyisin se on yhdystie 3513. Tie noudattelee Suuren Rantatien 1700-luvun linjausta ja korkeussuhteita, joskin sitä on muutettu 1850-luvulla ja oiottu ja paranneltu myös 1900-luvun puolella. Oikomisista huolimatta tie on edelleen mutkainen ja mäkinen.
Tie kulkee metsien, pienten kylien ja peltomaisemien halki seuraavien Virolahden kylien läpi: Sydänkylä – Klamila – Ravijoki – Pyterlahti – Virojoki – Vaalimaa.
NÄHTÄVYYDET
Sydänkylän kulttuurimaisema alueeseen sisältyy Malmila ja Kipparila. Niiden rakennuskannan vanhimmat osat ovat 1800-luvun puolivälistä. Vanhat rakennukset pihaympäristöineen muodostavat 1800-luvulle ominaista kylämaisemaa. Vanhimmissa rakennuksissa on havaittavissa empiren piirteitä.
Klamilan tiivis kyläkokonaisuus on ryhmittynyt Vanhan Viipurintien varteen. Nykyisen kylän vanhimmat säilyneet rakennukset on rakennettu 1865 tapahtuneen suuren tulipalon jälkeen. Osin kirjavasta uudisrakentamisesta huolimatta Klamila on säilyttänyt sopusuhtaisen maaseutukylän luonteen.
Klamilan kylä on saanut nimensä Klamin suvusta. Sen tunnetuin edustaja on säveltäjä Uuno Klami (1900-1961), joka syntyi Klamilassa. Uuno Klamin muistomerkki sijaitsee kirkon edessä. Nykyään Klamilan kalasatamana tunnettu paikka toimi sodan aikana Suomen laivaston tykkiveneiden ja muiden aluksien suojasatamana. Klamila on valittu Kymenlaakson vuoden kyläksi vuosina 2006 ja 2016. Kansakoulu on 1900-luvun alusta ja seuratalo 1920-luvulta. Vanhaan Viipurintiehen liittyy Klamilan alueella mm. vanha kiviholvisilta sekä entinen kestikievarina käytetty rakennus.
Ravijoella sijaitsevan Harjun hovin tilan ja kylän historia alkaa jo 1700-luvulta Venäjän keisarinna Katariina Suuren ajoilta. Idyllinen kartanomiljöö ja kauniit rantamaisemat Suomenlahden rannalla ovat näkemisen ja kokemisen arvoisia. Ravijoella tielinja leikkaa Salpalinja-puolutustuslinjan ja ohittaa Pyterlahden kivilouhokset.
Pyterlahden kylässä, tien pohjoispuolella sijaitsevan ns. Opistonmäen rakennukset ovat palvelleet Lounais-Karjalan kansalaisopistoa. Vanhempi rakennus on rakennettu 1873 poikakansakouluksi ja uudempi rakennus, ns. emäntäkoulu on vuodelta 1898. Peltoaukean jälkeen näkyvän Pyterlahden hovin nykyinen päärakennus on vuodelta 1692. Carl Ludvig Engel suunnitteli taloon 1830-luvun lopulla mittavan remontin, josta näkyvimpinä muistoina ovat vanhan puutarhan puolen pylväät ja hiekkakäytävät. Hovi on nykyasultaan pääosin vuodelta 1870. Heti hovin jälkeen, mäen päällä sijaitseva vuonna 1873 rakennettu tyttökoulu (F.Odenwall) on ensimmäisiä varsinaisia Suomeen rakennettuja koulurakennuksia. Rakennus toimi kansakouluna aina vuoteen 1975 asti, jonka jälkeen tilat ovat olleet Virolahden kotiseutumuseon käytössä.
Vaalimaan jokilaakso kuuluu valtakunnallisiin kulttuurimaisemakohteisiin.
Erikoisuutena ovat 1900-luvun alussa rakennetut kivisillat, joista tieosuudella on viisi. Museotiejaksolla on kolme 1900-luvun alussa rakennettua yksiaukkoista kiviholvisiltaa: Klamilan silta (rakennettu todennäköisesti vuonna 1909, myös mainitaan vuosi 1902), Ravijoen silta (rakennettu todennäköisesti 1907, mainitaan myös vuosi 1902) sekä Pihlajajoen Myllysilta (rakennusvuodet 1910–1911). Klamilan silta sijaitsee nykyisin Uuno Klamin tiellä (14709) syrjässä maantieltä 351, joka on museotienä. Lisäksi Virojoella on kaksiaukkoinen kiviholvisilta vuodelta 1912.
LISÄTIETOA
Matti Vakkilainen, Vanhoilla valtateillä. Kruununteiden ja kansanpolkujen vuosisataisia vaiheita. Helsinki 1982.
Mikko Härö, Espoon historiallinen tieverkko. Arkisto- ja kirjallisuusselvitys. Espoon museo 1983.
Leena Sälejoki-Hiekkanen (toim.), Tie yhdistää. Tiemuseo 1986.
C. J. Gardberg, Kaj Dahl, Kuninkaan tie. Otava 1991.
Tapio Salminen, Suuren Rantatien inventointi, yhteenvetoraportti. Tiemuseon raportteja 1/1992. Tielaitos, Tiehallitus. Tampere 1992.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992.
Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto 1993.
Tapio Salminen, Suuri Rantatie. Tielaitos. Helsinki 1993.
Tapani Mauranen (toim.), Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Tielaitos 1999.
Martti Piltz, Laura Soosalu. Tallinmäki–Virojoki-tie, Hamina, Virolahti Museotien hoito- ja ylläpitosuunnitelma. ELY-keskuksen raportti 60/2015.
